nature-forest-trees-fog (1)

Eri foorumeissa käydään keskustelua jatkuvan kasvatuksen puolesta ja vastaan. Metsälain uudistus vuonna 2014 antaa metsänomistajalle laajemman mahdollisuuden päättää oman metsänsä metsänhoidosta ja laki mahdollistaa jatkuvan kasvatuksen harjoittamisen metsässä. Vuoteen 2014 metsänomistajalla oli erittäin rajatut mahdollisuudet käyttää jatkuvaa kasvatusta metsissään vaihtoehtona tasaikäiskasvatukselle. Lisävauhtia keskustelulle sekä keskustelun politisointia on aiheuttanut suomalaisten ympäristöjärjestöjen käynnissä oleva Avohakkuut historiaan! -kampanja. Kampanjan tavoitteen on avohakkuista luopuminen valtion metsissä ja sen taustalla ovat Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace, Luonto-Liitto, Birdlife Suomi ja Natur och Miljö.

Vaikka kampanja onkin kohdennettu valtion metsien hoidon arvosteluun, niin varmasti myös moni metsänomistaja miettii siihen peilaten omaa suhtautumistaan lain tuomiin mahdollisuuksiin. Keskustelu on tällä hetkellä voimakkaasti polarisoitunutta ja jokaisella keskusteluun osallistuvalla on tunteet pelissä. Metsänomistajan pohtiessa eri vaihtoehtoja korostuu metsäammattilaisen ammattitaito. Metsäasiantuntijan tulisi esittää ilman tunteen paloa metsänomistajalle metsänhoidon realistiset mahdollisuudet.

Jatkuva kasvatus ei sovellu jokaiseen metsään. Toisaalta jossain tilanteessa se on taloudellisesti kannattavampi menetelmä kuin tasaikäiskasvatus. Metsäasiantuntijalla tuleekin olla kyky nähdä metsän potentiaali ja osata neuvoa metsänomistajaa erilaisissa vaihtoehdoissa. Metsän potentiaalin lisäksi metsäasiantuntijan pitää kuunnella metsänomistajaa herkällä korvalla. Mitä metsänomistaja haluaa metsältä? Mitkä ovat metsänomistajan tavoitteet taloudellisten tavoitteiden lisäksi? Jatkuvalla kasvatuksella voidaan esimerkiksi lisätä monimuotoisuutta ja säästää maisema peitteisenä. Tasaikäiskasvatuksen kanssa jatkuvalla kasvatuksella voidaan monipuolistaa metsää ja päästä helpommin metsänomistajan asettamiin tavoitteisiin.

Jatkuvasta kasvatuksesta oleva tutkimustieto on vielä vähäistä ja menee vielä monta vuotta siihen, että päästään samankaltaisiin ohjeisiin kun tällä hetkellä on jo tasaikäiskasvatuksesta. Tässä korostuukin metsäasiantuntijan ammattitaito ja kyky pysyä mukana kehityksessä. Myös kyky lukea metsää ja metsänomistajaa korostuu. Jonkun verran seuraavina vuosina joudutaan menemään vielä fiiliksellä ja mutulla ennen kuin tutkimustuloksia saadaan enemmän. Tällöin metsäasiantuntijan tulee rohkeasti kertoa, että näkee jatkuvan kasvatuksen vaihtoehtona, mutta ei voi olla varma sen onnistumisesta. Lopullinen päätös tehtävistä toimenpiteistä tulee tulla metsänomistajalta ja metsäasiantuntija toimii tässä tärkeänä neuvonantajana.

Kirjoittaja, Elisa Suutari, on tuonut ATCoWorkiin osaamista jatkuvasta kasvatuksesta. Hän on tehnyt, vielä julkaisematonta, tutkimusta Luonnonvarakeskukselle jatkuvasta kasvatuksesta.